"Minä olen siis Smallville's Wilson, komea new forestin poni, mutta sinä ystäväiseni voit kutsua minua Wilsoniksi!" Todellakin, Wilson on komea, yleensä hyvinkin kiltti ja mukava sekä kaiken lisäksi vielä hyvinkin sosiaalinen ori! Tähän hellyyden kipeään herraan ei vain yksinkertaisesti voi olla rakastumatta. Vieraiden ihmisten ja hevosten keskellä poniori kuitenkin tekeytyy huomaamattomaksi, ja kuuntelee tarkkaavaisesti jokaisen pienenkin äännähdyksen, eikä ihme kyllä yritä herättää minkäänlaista huomiota.

"Mihis ne mun rapsutukset jäivätkään?" kysäisee ori tuimana ennenkuin kääntää päänsä kohti hoitajaa väistäen harjan alta. Nopeasti on hoitajan korjattava tämä pieni virhe, jotta toimitus voisi jatkua. Jos Wilson saisi päättää olisi se koko ajan huomion keskipisteenä ja rapsutettavana. Yleensä Wilson käyttäytyy paremmin käytävällä kiinni hoidettaessa kuin karsinassa. Harjatessa ori seisoo mielellään paikoillaan, kunhan vain muistaa välillä rapsutella ja ladella herralle kehuja. Kaviot nousevat helposti puhdistettaviksi ja jopa oikein tutulle kengittäjäsedällekin, jonka ansiosta Wilson saakin paljon kehuja. Satuloidessa hieman äksy, muttei kuitenkaan tee mitään. Satulavyö on helppo kiristää sillä yleensä ei herra viitsi pullistella, jotta satulointi olisi äkkiä alta pois. Suitset sujahtavat Wilsonille ennätysajassa!

"No jokos mennään? Kyllähän sinä sinne kyytiin vauhdissakin pääset!" Millään ei herra jaksaisi olla paikoillaan selkään nousun ajan, vaan heti pitäisi jo olla menossa. Wilsonin kanssa pitää heti ruveta tekemään töitä, jotta vastaanpaneminen jäisi mahdollisimman lyhyeksi. Kun herra vihdoin päättää lopettaa vastaanpanemisen tukeutuu herra kuolaimelle ja on oikeinkin miellyttämishaluinen ja rehellinen ratsastatteva. Tukeva istunta ja pohkeet ovat avainsanat Wilsonin ratsastajalle. Pystyesteet, ristikot ja muut - niitä Wilson tuntuu rakastavan. Herra on hyvin innostunut, reipas ja rohkea hyppääjä, ja välillä jopa ori unohtaa aivan kokonaan pienen taakan selässään. Eli jos vauhtia ja innostuneen hevosen haluat nähdä, kannattaa jäädä seuraamaan Wilsonin estetuntia. Esimerkiksi sarjaesteillä myös esteiden välissä joutuu ratsastaja ohjaamaan ponia kuin kahden eri esteenkin välissä tai muuten ori jatkaa vauhdikkaasti matkaa ratsastajan humahtaessa maan syleilyyn. Ristikoilla herran mielipuuhaa on hypätä yli korkeimmasta kohdasta, jonka takia ratsastajan jalat ovat vaarassa kolhiintua. Tarpeeksi pohjetta ja ohjaa pitää Wilsonille muistaa antaa esteillä ellei tahdo nähdä komeaa kieltäytymistä, jonka johdosta saatetaan nähdä ori esteen toisella puolella ja ratsastaja toisella.

"Mamma, emmä jaksa kulkea muodossa!" Koulua mentäessä ei aluksi ole maailman yhteistyöhaluisin poni vaan heittelee päätään ja pureskelee kuolainta. Kuitenkin tomeran kiellon ja alkuverryttelyiden jälkeen tyytyy jatkamaan kiltisti kuolaimelle tukeutuneena. Jatko sujuukin herralla kuin tanssi, niin kuin pitääkin. Pohkeenväistöt ja laukanvaihdot sujahtavat, Wilson käyttäytyy kuin suorittaisi helppoa ravisiirtymää. Kunhan ratsastaja muistaa pitää pohkeet kiinni ja ohjat tuntumalla, ei Wilson kieltäydy haastavimmastakaan tehtävästä. Tämä täytyy kuitenkin muistaa, muuten pohkeenväistö helposti muuttuu apujen väistöksi, laukanvaihtojen nimi taas vaihtuu pukinvaihdoksi. Tarkka ratsastus täytyy siis muistaa, Wilson on reipas herra, ja sen takia melko haastava. Kouluahan ori osaa helppoon A:han asti ja korkeammalle pyritään, joten kovin vaikeita liikkeitä ei ori joudukkaan suorittamaan, mutta tasolleeen aivan sopivia. Maastossa herra osaa käyttää kaikki tilanteet hyväkseen, ja pyrkii kaikin mahdollisin keinoin ryöstäytymään villiin pukkilaukkaan, jonka aikana ratsastaja saa mukavan "Wilsonin erikoinen" kyydin. Jos ori pääsee alussa kunnolla riehumaan, on se hankala lopussakin. Ratsastajan lentäessä Wilson tepsuttelee kiltisti ratsastajan luokse. "Mitäs sinä siihen jäit??" se tuntuu kysyvän, kun ratsastaja päästää äänekkään nuhdesaarnan. Loppuajan ori käyttäytyy kiltisti, joskin sillä on erityinen mieltymys vesilätäkköihin, joissa se pyrkii pomppimaan.

"Mitäs minä täällä teen?" Wilson ei ole ikinä ymmärtänyt tarhan tarkoitusta. Talli tai kunnon laidun, mitä tehdään tylsällä tarhalla, jossa on vain inhottavaa mutaa ja hiekkaa? Tarhassa ollessaan Wilson kyhjöttäää perimmäisessä nurkassa, odottaen, että joku pelastaa sen. Herra ei voi milläään liikkua, jos kavioiden alla on mutaa. Näin tämäkin vauhtiraketti siis saadaan kesytettyä; tarhan jälkeen ori vain seisoo ja mulkoilee ympärilleen, tosin muutaman rapsutuksen jälkeen se on taas oma itsensä.

"Älkää katsoko minua!" Ujo - ensimmäinen sana mikä Wilsonista tulee mieleen vieraissa paikoissa ollessa. Jännityksensä takia Wilson käyttäytyy kuin enkeli. Herralla voi miltein nähdä sädekehän ja siivet, aivan kuin pikkuenkelillä. Kilpailuissa Wilsonin liikkeet parantuvat ja se hyppää korkeammalta, aivan kuin se tietäisi kyseessä olevan kilpailu. Sen sijaan näyttelykehissä ori pitelee päätään mahdollisimman ylhäällä ja pyrkii pitämään hauskaa.

Tämä newforestinponi on mamman poika, kiintyy helposti ihmisiin, jotka hääräväät paljon sen ympärillä. Vaikka Wilson on välillä melko jukuripäinen, se osaa olla myös kiltti ja varmajalkainen ratsu!
© Malla, Miia L. & Essi A.